Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen osaksi metsätaloutta – institutionaalisen sopeutumisen empiirinen tarkastelu

Tieteen tori: Metsäluonnon monimuotoisuus ja suojel

Yhteistoimintaverkostot - Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kokeiluhanke

Yhteistoimintaverkostot ovat yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) pilottihakkeista, joita on kokeiltu eri puolilla Suomea. Neljä verkostohanketta ovat Hämeen METSO, Keski-Karjalan lehtoverkosto, Lohjan seudun MetsäVasu ja Merestä metsäksi -hankkeet. Niissä erilaiset organisaatiokokoonpanot ovat toteuttaneet hanketta hyödyntäen laajaa suojelun keinovalikoimaa. Suomen ympäristökeskuksessa on arvioitu yhteistoimintaverkostohankkeita niiden toteutuksen aikana vuosina 2004-2006. Tämä raportti esittelee arvioinnin ja sen pohjalta tehdyt havainnot verkostohankkeiden toteutuksesta sekä niiden vahvuuksista ja haasteista. Yhteistoimintaverkostohankkeita toteuttaneiden organisaatioiden yhteydenpito on tiivistynyt ja keskinäinen hyväksyntä lisääntynyt. Eri tahojen vahvuuksia on voitu onnistuneesti hyödyntää verkostotoiminnassa. Osaamista on kehitetty sekä koulutuksen avulla että työn ohessa. Ympäristö-organisaatiot ovat välittäneet biodiversiteettiosaamista metsäalan ammattialisille. Toisaalta metsä-alan organisaatioiden yhteydet metsänomistajiin ja niiden lähestymistapa metsiin monikäytön näkökulmasta ovat luoneet pohjaa maanomistajien luottamukselle suojelutyössä. Yhteys hankkeiden tekemien suojelusopimusten ja tiedonvälityksen välillä on selkeä. Rajallisen hankeaikataulun puitteissa suojelutuloksia saadaan nimenomaan investoimalla koulutukseen, tiedotukseen ja neuvontaan. Tiedotus on tärkeää laajan metsänomistajajoukon tavoittamisessa, ja koulutus tukee sitä mahdollistamalla biodiversiteettiasioiden sisällyttämisen normaaliin neuvontatoimintaan. Suojelun volyymin nostaminen selkeästi korkeammalle tasolle vaatii lisää resursseja, ja mahdollisesti verkostohankkeiden käytettävissä olevaa valikoimaa täydentäviä suojelukeinoja

Governing the provision of insurance value from ecosystems

Highlights • Insurance value is a public good jointly produced with provisioning ecosystem services • Existing institutions do not lead to optimal provision of insurance value • Rights and responsibilities of providers and beneficiaries are often undefined • Trade-offs in ecosystem service provision, transaction costs and spatial considerations influence the choice of governance solutions • Polycentric governance supporting stakeholder collaboration, knowledge production and cost sharing is needed.Ecosystems can buffer against adverse events, such as storms or pest outbreaks by reducing the probability of harm and magnitude of losses. We conceptualise factors involved in the governance of insurance value provision, drawing on the notions of protection and insurance, exogeneity and endogeneity, and allocation of rights and responsibilities. Using riverine floods and forest pest outbreaks as examples, we explore the challenges of governing ecosystem-based risk management. We suggest that such governance should build on existing institutions, because insurance value is jointly produced with provisioning ecosystem services and the governance arrangements for them importantly shape insurance value provision. However, existing institutional arrangements do not acknowledge involved actors' rights and responsibilities and they do not facilitate landscape level management of risks. While PES schemes and other market-like solutions may govern the provision of insurance value when transaction costs and trade-offs between the provision of insurance value and private goods are low, regulation or public provision is needed when transaction costs and trade-offs are high. The complexity of challenges in governing the provision of insurance value highlights the need for polycentric governance involving collaboration, knowledge creation and dissemination and the funding of activities needed for them

The unknown known – A review of local ecological knowledge in relation to forest biodiversity conservation

Highlights • LEK holds significant promise for forest biodiversity conservation. • LEK is constantly evolving and adapting to changing environmental conditions. • Outcomes of LEK integration into science-based conservation remain unclear. • There is a lack of research on LEK in European countries.Local ecological knowledge and the land use practices of forest resource users who rely on this form of knowledge play a crucial role for biodiversity conservation in managed forests. The understandings of, and approaches taken to analyze, such knowledge are diverse. To systematize the available knowledge, we conduct a review of 51 studies addressing local ecological knowledge (LEK) and forest biodiversity conservation practice. We analyze what specific kind of knowledge is considered, who holds the knowledge, how this knowledge is actively applied in practice and how it relates to biodiversity conservation. The review shows that local ecological knowledge and forest biodiversity conservation are linked through various socially shared aspects, such as values and norms, spiritual beliefs and perceptions of ecosystem functions and benefits as well as operational conditions, including livelihood strategies and economic constraints. While many of the reviewed studies evaluate local knowledge as holding great promise for biodiversity conservation, the conclusions regarding practical implications of including this knowledge into forest and conservation management are mixed. In particular, the interaction of “traditional” conservation paradigms rooted in local ecological knowledge and science-based “modern” paradigms is not thoroughly addressed. This applies especially to European countries, where research on local ecological knowledge is scattered. Drawing on these observations, we conclude that a greater focus on the ways in which societies in these countries can (re)generate, transform and apply local ecological knowledge can play a crucial role in integrating conservation objectives into forest management under changing environmental conditions

Social capital and governance : a social network analysis of forest biodiversity collaboration in Central Finland

Highlights • Theory of social capital was tested in a real-life network setting. • Cooperative governance networks are built on reciprocal ties of trust. • Working together builds trust in the network. • Common goals and information-sharing are not as crucial network-builders as trust. • Differences in goals can be put aside to find solutions to conservation issues.Collaboration between different actors is crucial for responding to the acute need for forest biodiversity conservation. Network theories highlight the importance of information sharing, social cohesion and mutual goals that constitute social capital. We test and demonstrate how these ties relate to each other and which ones are crucial for collaboration in a government funded collaborative network for forest biodiversity and Siberian Jay conservation in Finland. Our analysis shows that short-term governance networks operate on trust. Seemingly, differences in goals can be put aside for a collective good; that is, being able to cooperate and find solutions to conservation issues. Additionally, exchange and flow of information are a necessity in network functions. However, a network may be successful despite difficulties in flow of information, as our case of Siberian Jay Network shows. Using both qualitative and quantitative evidence, our analysis serves as a test for the usefulness of social network analysis method in bringing depth to understanding of both formal and informal governance networks

Intermediating policy for transitions towards net-zero energy buildings

Highlights • Creating an analytical framework of intermediating transitions in the policy cycle. • Analyses intermediation in 2 building energy efficiency policy processes in Finland. • Advocating visions and influencing policy options part of intermediating to policy. • Policy translation and training as vital intermediation functions in implementation. • Intermediation deterring policy change contains inaction, disinterest or deceit.The roles of intermediaries in sustainability transitions are increasingly recognised. How intermediaries advance transitions vis-a-vis public policy has, however, received little attention. Thus, we create an analytical framework of intermediating policy processes, drawing from transition and policy cycle literatures. We apply this to investigate two policy processes pertaining to Finland’s building energy efficiency. The findings show how the central role of the Ministry of the Environment and high political attention have reduced the need for intermediation by external organisations in agenda setting and policy formulation. However, intermediaries external to the Ministry have been vital in facilitating policy implementation. The cases show that facilitating training as an intermediary activity can be undertaken by different organisations, such as a trade union, a government agency or an education committee. Based on our analysis, we argue that, when political attention on transitions is low, the need for intermediary action is likely to be higher

Exploring operational ecosystem service definitions : the case of boreal forests

Highlights • We examine alternative ways of defining and classifying ecosystem services by using an example of a boreal forest in Finland. • We suggest using the notion of final ecosystem goods and services in economic valuation and other priority setting contexts. • In the context of awareness raising it might be more effective to retain the well-established terminology of the M A. • We find a definition of ecosystem services value, which is based on willingness to pay, too narrow. • We suggest regarding both natural and semi-natural ecosystem outputs as ecosystem services.Despite the widespread use of the concept of ecosystem services, there is still much uncertainty over the precise understanding of basic terms such as 'ecosystem services', 'benefits' and 'values'. This paper examines alternative ways of defining and classifying ecosystem services by using the specific example of boreal forests in Finland. We find the notion of final ecosystem goods and services (FEGS) operable, and suggest using it in economic valuation and other priority setting contexts, as well as in the selection of indicators. However, in the context of awareness raising it might be more effective to retain the well-established terminology of the Millennium Ecosystem Assessment. Our analysis shows that the cascade model (Potschin and Haines-Young, 2011. Progress in Physical Geography 35(5), 575-594) is helpful in distinguishing between ecosystem structures, processes, services, benefits and values by making the sequence of links visible. Johnston and Russell's (2011. Ecological Economics 70(12), 2243-2249) operational mechanism for determining FEGSs proves also instrumental in separating intermediate (e.g. carbon sequestration) and final ecosystem services (e.g. reduction of atmospheric carbon). However, we find their definition of importance, which is based on willingness to pay, too narrow. Furthermore, we favour the CICES approach, which defines ecosystem services as the direct contributions that ecosystems - whether natural or semi-natural - make to human well-being

Waves of disruption in clean energy transitions: sociotechnical dimensions of system disruption in Germany and the United Kingdom

Academic and policy literatures are seeing a growing discussion about ‘clean energy disruption’. However, the term disruption often lacks definitional clarity. Departing from the concept of disruptive innovation and based on a review of firm-based management and socio-technical transitions literatures, we derive four dimensions of system disruption: technology, markets and business models, ownership and actors, and regulation. We apply these dimensions to analyse the status of disruption in two exemplary countries pursuing ambitious low-carbon energy transitions: Germany and the United Kingdom (UK). The views of a diverse range of actors are investigated regarding how disruption is unfolding and what is seen as disruptive in the energy sector. Our analysis draws on 28 expert interviews, supplemented with a review of empirical studies. We find that despite comparable shares of renewables in the two countries' electricity systems, the scale of disruption in Germany significantly exceeds that in the UK, covering all four rather than just two dimensions. We also find a greater awareness of and resistance to expected further waves of disruption in Germany, as compared to the UK. Finally, we discuss the implications of the notion of disruption for understanding and governing socio-technical transitions

Metsien monimuotoisuuden suojelu ja metsien käsittelyjä monipuolistavien neuvontapalvelujen kehittäminen : Maanomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä

Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO on saanut kiitosta maanomistajien vapaaehtoisuuden lähtökohdasta sekä toimijoiden yhteistyön paranemisesta. Ohjelman ansiosta Suomen metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus heikkenee kuitenkin yhä, ja METSO-määrärahojen leikkaus heikentää monimuotoisuuden turvaamisen jatkuvuutta. Monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaamiselle yksityismetsissä tarvitaan uusia ja täydentäviä toteuttamisväyliä, joista yksi on monimuotoisuusnäkökulman sisällyttäminen vahvemmin osaksi tavanomaisia metsäpalveluja ja talousmetsien käsittelyä. Yksityismetsänomistajille suunnattujen neuvonta- ja suunnittelupalvelujen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina merkittävästi: uudistettu metsälaki tarjoaa maanomistajille aiempaa enemmän vapauksia, ja samaan aikaan julkisrahoitteinen neuvonta ja markkinaehtoinen metsäsuunnittelu on erotettu toisistaan eri organisaatioihin. Tätä taustaa vasten kehitetty neuvontapalveluja tukeva tutkimus selvitti maanomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä. Tutkimushanke keräsi ja analysoi seuraavia aineistoja: i) postikysely yksityismetsänomistajien (n=509) näkemyksistä metsien monimuotoisuuden turvaamisesta sekä neuvonta- ja suunnittelupalveluista, sekä ii) internetlomakekysely (n=260) metsänhoitoyhdistysten ja OTSO Metsäpalveluiden toimihenkilöiden kokemuksista ja näkemyksistä erilaisten monimuotoisuuden turvaamiseen kytkeytyvien palvelujen tarjoamisesta maanomistajille. Tutkimus osoitti, että maanomistajat pitävät puuntuotantoa tärkeimpänä metsänomistuksensa tavoitteena, mutta myös monimuotoisuuden turvaaminen nähdään tärkeäksi. Noin kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta maanomistajasta piti monimuotoisuuden turvaamista omalla tilallaan tärkeänä. Omistajat painottivat omaa päätösvaltaa, mutta sen rinnalla myös halua säästää arvokkaita kohteita ja niiden monimuotoisuutta. Vastaajista yli puolet suhtautui myönteisesti METSOn kohdennettuun markkinointiin ja periaatteeseen luoda laajempia ekologisia verkostoja; konkreettinen suojeluyhteistyö naapurimaanomistajan kanssa ja toisiinsa kytkeytyneistä kohteista suuremman korvauksen maksaminen eivät kuitenkaan saaneet kuin 30–40 prosentin kannatuksen. Kartta oman metsän arvokkaista kohteista oli omistajien mielestä tarpeellisin monimuotoisuuden turvaamisen palvelu. Metsänhoitoyhdistys oli suosituin yhteydenottotaho METSO-asioissa (47 % omistajista). Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että metsäammattilaiset työskentelevät arjessaan monimuotoisuusneuvonnan parissa. Internet-kyselyyn vastanneista metsäammattilaisista noin 90 prosenttia oli neuvonut maanomistajia vapaaehtoisen suojelun mahdollisuuksista, noin puolet oli avustanut maanomistajia METSO-sopimuksen tekemisessä ja noin 10 prosenttia laatinut monimuotoisuutta painottavia metsäsuunnitelmia. Jatkuvan kasvatuksen tai intensiivikasvatuksen suunnittelupalvelua oli tehnyt noin kolmannes metsänhoitoyhdistysten vastaajista ja noin puolet OTSO Metsäpalvelujen vastaajista. Tulokset antavat viitteitä metsänomistajien avoimuudesta metsän monimuotoisuutta vaalivia metsäpalveluja kohtaan, ja ne myös kertovat metsäammattilaisten joukossa ilmenevästä valmiudesta aiempaa monipuolisempiin palveluihin. Metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten johtamisella ja koulutuksella ja edelläkävijäkokemusten levittämisellä metsäammattilaisten vertaisverkostossa tulee olemaan ratkaiseva merkitys metsäpalvelujen tarjonnan monipuolistamisessa ja metsänomistajien piilevään kysyntään vastaamisessa.201